Syy miksi muistin kirjoittaa tänne blogiini juuri tänään, oli siivotessa vahingossa löytynyt joululahjapaketti, joka oli jäänyt kököttämään huoneen ylähyllylle. Kuopuksen ilme oli iloisesti yllättynyt, kun hän sai yllärilahjan avattavakseen. Sieltähän tuli vaatteita, traktori-aiheinen muki ja ennen kaikkea juuri sellaiset hanskat, joista hän oli jo aikaisemmin päivällä puhunut! Miten sattuikin näin hyvä mäihä. Kiitoksia vain tontuille vielä kerran. Joskus tuntuu, että asiat tapahtuvat jonkun ennaltamäärätyn logiikan mukaan.
Entä jos kuopus olisi saanut tämän paketin jouluaattona, niin miten se olisi erottunut kymmenistä muista lahjoista? Nyt kolmen ja puolen kuukauden jälkeen paketin sisältö nousee aivan uuteen arvoon, josta takuulla riittää kerrottavaa vielä kavereille hoidossakin!
Toisaalta tämä mukava pakettiylläri kertoo osittain siitä kiireestä, jonka keskellä perheemme elää. Koko mennyt viikonloppu on ollut harvinaisen nautinnollinen ja erikoisen siitä on tehnyt se, että meillä on ollut käytössämme lomittaja viikonlopun ajan. Pikainen vilkaisu kalenteriin kertoo sen, että viimeksi tällaista on tapahtunut viime vuoden heinäkuussa yhtenä viikonloppuna. Siis reilut kahdeksan kuukautta sitten. Minä tyttö otin ilon irti elämästä ja siivosin kodinhoitohuoneen, niin kuin kunnon ihmiset ainakin. Eikös tavallisten työssäkäyvien ihmisten arkeen kuulu viikonloppuisin siivous? Minusta ainakin tuntui erityisen hauskalta päästä tuntemaan itseni taas hetkeksi tavanomaisessa rytmissä eläväksi ihmiseksi, eikä sellaiseksi jokapäiväiseksi extreme-puurtajaksi kuin välillä on tuntunut. Tosin kuopus totesi minulle suutuspäissään aamulla, että miksi sinä tulit jo nyt navetasta, sinunhan pitäisi olla siellä vielä!
Jäin miettimään pojan kommenttia. Olen niin paljon poissa aamuisin, että jo pelkkä läsnäoloni sekoittaa muun väen tuparutiinit. Parempi painua takaisin töihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti