Maataloutta ei tunneta

Ajatellaan, että se on jotain junttien elvistelyä isoilla traktoreilla tai sitten se on nostalgista fiilistelyä heinälatoromantiikasta mustavalkoisin värein siivitettynä. Siihen liitetään isot EU-tukipotit, hömppäheinän viljelyt ja muut näennäistoiminnat. Lisäksi joulun alla alkaa uutisoinnit lähinnä saparoeläimiin kohdistuvista kaltoinkohteluista,
Tai sitten se on pelkää ruuantuotantoa. 
Siitä ei ole mitään mielipidettä.
Kun on pakko syödä elääkseen.

Kaupungistuminen eli muutto maalta kaupunkeihin tapahtui jo puoli vuosisataa sitten. On ymmärrettävää, että harvalla on enää kokemusta maatalouden töistä ja elämänmuodosta. Ja niillä, jotka muistavat tuon agraariyhteiskunnan ajan maatyöläisyyden, ei ole taas mitään hajua EU-ajan maatalouden muutoksista.

Olen monesti ajatellut aloittavani tämän blogin kirjoittamisen. Mutta kun ei ole ollut aikaa!
Tuskin sitä on ruhtinaallisesti nytkään; töiden määrä on säilynyt vähintään ennallaan, mutta palo on kasvanut sisäisesti niin suureksi, että haluan omalta osaltani valottaa elämäämme Limousin-karjankasvattajana. Minulla on asiaa!
Toisekseen olen huomannut kuinka kiireisiä muut maatalousyrittäjät yleisesti ottaen ovat, kuinka vähän heillä on aikaa tai aina haluakaan kertoa omista töistään tai asioistaan -edunvalvomisesta puhumattakaan. Tähän on tultu: Kaverit pysyvät hiljaa, kun on kädet täynnä työtä ja muutama isohko harkitsematon investointi tehtynä painamassa takaraivossa valveilla ja alitajunnassa öisin.

Huolimatta näistä vaikeista ajoista, tämä blogi on kurkistus suomalaisen emolehmäkasvattajan mielenmaisemaan. Ehdottomasti tavoitteena on, että tämä Limousin-elämää-blogi välittää suomalaisen karjankasvattajan ja maanviljelijän innokkuuden sekä arvostuksen niin omaan työhönsä kuin elämänmuotoonsa.