Navetan aamutoimet

Avaan tutun navetan oven. Haju on raikas, eikä ollenkaan enää raskas tai tunkkainen. Kiitos siitä kesällä tehdyn ikkuna- ja ilmastointihormiremontin. Myös äänimaailma on hiljentynyt, kun saimme samalla poistettua vanhan ilmastointikoneen.

Hereillä olevat vasikat katsovat tulijaa, ja kun huomaavat minut tutuksi, alkavat päät pilkistellä kohti ruokintapöytää. Osa porukasta kuitenkin nukkuu, eivätkä ne kiinnitä minuun mitään huomiota.

Sama tilanne pihaton puolella; osa lehmistä jatkaa vain uniaan. Sitä vastoin toisella puolella ollaan kyllä jo kovasti hereillä. Igor-sonni päivystää tiiviisti aidalla ja ynisee. Tästä voin päätellä, että yksi lehmä on härillään. Täytyy keskustella isännän kanssa myöhemmin siitä, että tilataanko tyttöselle siementäjä vai päästetäänkö se Igorin luo.
Samalla tutkin tilanteen odotettavissa olevien poikivien lehmien osalta ja totean, että yhdellä lehmällä on vasikointi todennäköisesti lähestymässä ja se pitää ottaa erilleen poikimakarsinaan.

Pyrimme ottamaan jokaikisen yksilön omaan poikimakarsinaan joitakin päiviä ennen poikimista. Aina arviointi ei kyllä osu ihan nappiin, kun jokaisella lehmällä on oman näköiset merkit habituksessaan, ja erityisesti hiehojen osalta ulkoiset merkit saattavat olla hyvinkin epäselvät. Koitamme kuitenkin saada järjestettyä jokaiselle mammalle oman private-bungalovin tämän tärkeän hetken onnistumiseksi. "Synnytysklinikan" palveluihin kuuluvat:
*oma rauha
*paksulti kuivaa olkea sisältävä vedoton ja lämmin karsina
*hyvää ja hienolaatuista rehua
*jauhoannos
*suolakivi ja magnesium-ämpäri
*yksityinen waterbar
**lisäpalveluina tarvittaessa vetoapu synnytyksessä
**lämpöliivit vastasyntyneelle sekä lämpölamppu
***extrana vielä lämpöpuhallin sekä paksuja villapeittoja
***käytössä myös eläinlääkäri

Näillä viiden tähden "All Inclusive-palveluilla" pyritään helpottamaan pikkuvasikan ensimmäisiä päiviä emon kanssa ja varmistamaan, että kaikki on kunnossa. Samalla emo saa rauhassa keskittyä vasikan hoitoon ilman, että sen tarvitsee väistää tai muuten ottaa huomioon muita lajitovereita.
Varsinkin hiehoille ensimmäinen poikiminen voi olla stressaava kokemus. Näillä toimenpiteillä pyritään luomaan mahdollisimman mukavat olosuhteeet leimautumisprosessiin oman vasikan kanssa, Tällä myös estetään se, että vanhemmat ja kokeneemmat emot eivät omi vastasyntynyttä hiehon vasikkaa. Senkin ne mammat saattavat tehdä!
Noin neljäntenä päivänä parivaljakko saa muuttaa muun lauman mukaan tietysti sillä edellytyksellä, että kaikki on kunnossa. Vasikan pitää imeä, olla virkeä ja pirteä, samoin emon täytyy olla hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Ja yleensä kaikki meneekin mukavasti. Ei muuta kuin Bon Voyage!

Tässä välissä haluan sanoa sanasen kaikille niille, jotka ovat ehkä liittäneet suomalaiseen tehomaatalouteen tietynlaisen kylmyyden ja piittaamattomuuden eläimiä kohtaan. Omakohtaisesti on todettava, että tilamme elää pääsääntöisesti juuri tällä vasikkatuotoksella. Vasikan elämänalun laiminlyönti pilaa myös oman talouden ja vaikuttaa tilan taloudelliseen kannattavuuteen negatiivisesti erittäin merkittävästi! Yhtään vasikkaa ei olisi varaa menettää.

Summa summarum: Jotta emolehmätila on tässä yleisessä taloustilanteessa edes jotenkin elinkelpoinen, on se tehtävä vain ja ainoastaan parasta eläinlaatua.
Hyvän vasikkatuotoksen onnistuminen on avain edes kohtuulliseen toimeentuloon. Tähän päästään panostamalla eläinten tarpeisiin ja hyvinvointiin laskematta omia työtunteja, mutta ennen kaikkea suurella sydämellä ja kunnioituksella eläintä kohtaan. Tämän tietää jokainen, joka vakavissaan harjoittaa tämän päivän karjataloutta. Se on paljon vaadittu, eikä eläinten hyvinvointi tule missään nimessä myöskään ilmaiseksi.

Aamunavetointi pitää sisällään eri eläinryhmien yksilöllisen ruokinnan sekä kuivituksen.
Rehuina käytetään paalirehua, joista osa on hienompaa ja osa karkeaampaa heinää. Pääsääntöisesti nuorimmat ja vastapoikineet saavat parasta evästä ja muut sitten sitä karkeampaa rehua.

Rehunjako hoidetaan ystävällisellä apurilla, pienkuormaajalla. Silloin harvoin kun sattuu tilanne, että pienkuormaajaan on yllättäen tullut jokin vika ja se on hetkellisesti toimintakelvottomassa kunnossa, muistaa tämän oivallisen työvälineen merkityksen. Jakaessa rehut käsin talikon ja kottikärryn avulla, tuntee elävänsä. Hatunnosto vanhoille maatyöläisille!

Tänään kuitenkin niin kuormaaja kuin muutkin laitteet toimivat niin kuin pitääkin.
Ja mikä tärkeintä, eläimet vaikuttivat olevan tyytyväisiä sekä aitaukset kunnossa. Näillä mielin on helppo jatkaa päivän muissa askareissa.