Tämä aamu oli normaali arkiaamu; lapset koulutielle, nuorimmainen autoon ja hoitoon -mutta hups- eipä päästykään hoitoon asti..
Navetassa oli nimittäin hiehon ensimmäinen poikiminen kesken; syntyvän vasikan takajalka sojotti näkyvissä, mutta muuta edistystä ei ollut tapahtunut viimeiseen tuntiin. Hieho kävi karsinassaan makuulle ja hetken kuluttua nousi taas ylös, koko ajan paikkaa vaihtaen.
Kävimme pikapalaverin isännän kanssa, ja päädyimme siihen lopputulemaan, että vetoapua on annettava, vasikka pitää saada ulos tavalla tai toisella. Yksin poikiminen ei nyt onnistunut tältä hieholta.
Kytkimme emon sarvistaan kiinni ja kömmimme karsinaan. Onneksi paikalla sattui olemaan raamikas luottolomittajamme, jonka avulla lähdimme vetotalkoisiin. Puimme poijitusvaljaat päälle, otimme mukaan liukastusainetta ja talouspaperia sekä muuta tarvittavaa tarpeistoa.
Onneksi tämä lehmänalku oli rauhallinen, eikä toikkaroinut edestakaisin. Oli helppoa tunnustella vasikan asentoa ja tilaa, kun kohde pysyi hyvin paikoillaan. Käsiin tuntui selvästi kohtalaisen paksut etujalat sekä pyöreähkö pää, josta roikkui kieli ulkona. Hyvä, ainakaan perätilasynnytyksestä ei ollut kyse. Epäilin, että kyseessä voisi olla sonnivasikka.
Tilaa tuntui olevan synnytyskanavassa, mutta ongelmana oli toinen jalka, joka oli jäänyt matkalla huonoon asentoon pään taakse. Oikaisin jalan ja sain kiedottua vasikan vetovaljaat molempiin etujalkoihin. Lähdimme vetämään tasaisesti. Hieholla oli vielä jonkin verran supistuksia jäljellä, joten vasikka alkoi pikkuhiljaa tulemaan.
Lopulta vasikka mätkähti olkien päälle. Se vaikutti hetken lähes hengettömältä, mutta pienten virvoitusyritysten jälkeen se alkoi hengittää. Tarkistimme sukupuolen, poika tuli, poistuimme karsinasta ja päästimme emon vapaaksi nuolemaan tulokasta. Ensin hieho ei tajunnut, mitä oli tapahtunut, vaan katseli ihan muualle kummissaan. Sitten kun se älysi, että karsinassa on muitakin, alkoi tiivis äiteen hoito ja hoiva.
Tällä hetkellä sekä emo että poikanen voivat hyvin; ruokapaikka löytyi emon alta, mikä tärkeintä!
Nyt on mahdollista viettää huoletonta laatuaikaa ihan kahdestaan muutamien päivien ajan. Ja sitten alkaa suunnata katsetta kohti muita kavereita.
-Kyllä siinä muitten mammojen naamat venähtää, kun näkevät näin hienon vasikan!
Että sillä tavalla alkoi tämän Näsä-nimisen vasikan maallinen elo. Kaveri saa korvamerkitkin sitten huomisaamuna. Ehkäpä siitä kuullaan vielä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti