Maaseudun Tulevaisuus-lehdessä käsiteltiin 12. syyskuuta Maatilojen kehitysnäkymät-kyselyn antia.
Minusta kovin uutinen on se, että seitsemässä vuodessa lopettaa lähes joka kolmas tila.
Tämä merkitsee sitä, että vuotta kohti lopettajia on 2260 tilaa. Näin käy siis, jos kyselyn vastauksiin on uskominen. Maatilojen kehitysnäkymät perustuu Gallup Elintarviketiedon kyselyyn ja siihen vastasi viime keväänä lähes 4500 viljelijää, tietää Maaseudun Tulevaisuus kertoa. Mistään pilipalikyselystä ei ole missään nimessä kysymys.
Muistelen, että itsekin saimme kyselyn vastattavaksemme.
En yhtään ihmettele noita kyselyn selvittämiä synkkiä tulevaisuuden näkymiä. Olihan viime vuosi 2015 varmasti vaikeimpia vuosia taloudellisesti maatalousyrittäjille.
Viime vuonna Ukrainan kriisi aiheutti EU-talouspakotteita Venäjälle. Nämä taas blokkasivat suomalaisen maidon ja muidenkin maataloustuotteiden viennin rajan taakse. Samaan aikaan monien maataloustuotteiden hinnat halpuutettiin täällä kotimaassa, ja tämä näkyi taas tuottajille maksettavien hintojen putoamisena. Kauppojen on turha puhua, että ne olisivat kustantaneet halpuuttamisen omista katteistaan. Kyllä me alkutuottajat sen teimme.
Lisäksi tukia leikattiin muutenkin viime vuonna. Huippuna tähän ahdinkoon oli vielä tukimaksujen viivästykset. Kaikilla ei selkä enää kestänyt.
Muistan itsekin, kun lähes jokapäiväinen puheenaihe isännän kanssa oli se, että mikä on se viimeinen niitti, jolloin Ylikankaan tilan pillit pannaan pussiin.
Kipurajaa jouduttiin siirtämään monta kertaa.
Tuntui järjettömältä tehdä hirveästi töitä ja tuottaa mahdollisimman korkealuokkaisia pihvieläimiä lähestulkoon ilmaiseksi. Tai sanotaan, että tuotannon ylläpitämiskustannusten jälkeen käteen jäävä osuus on nolla tai lähellä sitä. Jos olisimme olleet työttömiä, olisimme saavuttaneet samanlaisen elintason kuin olemalla maatalousyrittäjiä 24/7. Eli tämä kuvastanee melko hyvin yleistä tilannetta.
Eikä taloustilanne ollut hellittänyt vielä viime keväänäkään, jolloin kyselyä toteutettiin.
Varmasti monet muistavat Traktorimarssin, jossa maataloustuottajat matkasivat Helsinkiin ja ilmoittivat, että nyt saa maaorjuuttaminen riittää. Jos palkkaa ei saa, niin työstä pitää saada edes sen verran, että pystytään hoitamaan tilan kulut, koska miinusmerkkisellä tuloksella ei kukaan pysty pitemmän päälle elämään.
Tilanne on helpottanut sen suhteen, että tukimaksut alkoivat keväällä ja alkukesästä rullaamaan. Tuotteiden hinnat taas laahaavat pahasti, joten puhtaaseen markkinatalouteen siirtyminen on maataloussektorilla vain puhdasta utopiaa. Meillä lihantuottajilla tuottajahinnat ovat olleet kylläkin laskusuunnassa koko Eu-ajan. Joten tuo Ukrainan kriisi ei tuonut merkittäviä muutoksia talousajatteluun tai investointeihin. Muutenkin on totuttu siihen, että kaikki ylimääräinen karsitaan ja löysät on poistettu jo ajat sitten.
Näin ollen nämä maataloustuet ovat olleet välttämätön elinehto. Niiden avulla on ylläpidetty suomalaista maataloustuotantoa. Ihmetyttää vain tulevaisuuden EU-visiot, joissa tukien osuus pienenee edelleenkin, mutta markkinoilta ei kuitenkaan heru lisää hintaa tuotteista. Millä tuo kuilu sitten katetaan? Onko lihan ja maidon suoramyynti se ainoa ratkaisu? Vai onko ratkaisu sittenkin lähteä maatalouden suur-investointien ja laajentamisen tielle?
Vai koitetaanko jatkaa maataloutta elämäntapaintiaaneina, joille riittää omakohtainen tunne siitä, että tekemämme työ on tärkeää laskematta työtunteja. Vaikka yhteiskunnan tai markkinoiden arvostusta ei tulekaan. Että kunhan vain harrastellaan!
Tuon Maatilojen kehitysnäkymät kyselyn perusteella on tehty johtopäätöksiä, jonka mukaan jäljelle jäävien tilojen peltopinta-alat kasvavat noin kahdellakymmenellä hehtaarilla, tilakoot tulevat siis kasvamaan. Tätä tilakoonkasvatus-piilotavoitetta on tukenut mielestäni mm. suomalainen lomitusjärjestelmä, jossa vuoden alusta tiputettiin sijaisapuoikeus sairastumisten varalta sekä vuosilomaoikeus pois tiloilta, joiden eläinyksikkömäärät eivät olleet riittävän suuret. Emolehmätilan kohdalla raja kulki muistaakseni kuudessa eläinyksikössä. Eli kun yksi eläinyksikkö vastaa neljää emolehmää, tulee sijaisavun saamiseksi eläinmäärän olla yli 24 emolehmää.
Taas tuntuu järjettömältä!
Näitäkin 24:ää emolehmää on ruokittava ja hoidettava päivittäin. Ne poikivat noin yhden vasikan joka vuosi, eli poikimisia on 24 kertaa vuodessa. Lisäksi näille täytyy tehdä rehut ja viljat, mahdollisesti rakentaa aitaukset sekä valvoa poikimiset, punnita ja korvamerkitä vasikat sekä hoitaa sairastuneet.
Ei kukaan jaksa tehdä tätä ilman vuosilomia, jonka pituus on muuten 26 päivää vuodessa per yrittäjä. Puhumattakaan ilman oikeutta sairasloman pitämiseen.
Joku voi sanoa, että kun kerran on yrittäjä, niin hommatkoon omat sijaisensa. Mutta millä rahalla hommaat? Eläintenpito kuitenkin edellyttää jokapäiväistä hoitoa ja työtä. En ihmettele, että juuri nämä pienet tilat lopettavat. Onko niillä muuta mahdollisuutta?
Seuraava askel saattaa olla se, että lomitusjärjestelmä alkaa sulkea ulos myös meitä keskikokoisia tiloja. Samalla tuet saatetaan painottaa niin, että järjestelmä suosii isompia tilakokoja. Kaikki riippuu Eun maatalouspolitiikan päämääristä ja hallituksen päätöksistä. Siihen saakka koitetaan arvostaa itse itseämme ja kiittää omasta hienosti tehdystä työstä. Totuus on kuitenkin se, että tämänpäivän maatalous vaatii todella monipuolista osaamista ja henkilökohtaisia ominaisuuksia, joista tärkeimpänä ovat:
*hyvät hermot
*ja paineensietokyky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti