Käyn tekemässä navetassamme iltakäynnin vuoden jokaisena päivänä, ellen ole sairas tai matkoilla. Toisinaan isäntä käy tarkistamassa, että kaikki on hyvin.
Kun lehmän poikiminen lähestyy, saa iltakontrolli vielä suuremman merkityksen. Silloinhan varmistetaan lehmän vointi ja koitetaan tarkkailla mahdollisia tulevan poikimisen merkkejä eli muutoksia lehmän ulkoisessa olemuksessa sekä havainnoidaan muuta poikkeavaa käyttäytymistä.
Tänä iltana ei ollut odotettavissa poikimisia. Tosin poikivia emoja on kohta rykelmässä ihan jonoksi saakka. Mutta annetaan niiden vielä odottaa!
Tänä iltana sain vihdoin vieroitetuksi kohta viisikuisen Limousin-vasikan nimeltä Nobody. Nobody ei todellakaan jäänyt tuntemattomaksi, vaan tyttösen habitus erottui muista vasikkajengiläisistä reilulla kahdensadan viidenkymmenen kilon painollaan.
Näin Nobody pääsi muiden neiti-ikätovereiden kanssa samaan karsinaan. Huomenaamulla on konsertti viimeistään valmis; äiti huutaa tytärtään ja tytär äitiään. Onneksi lähitienoon asukkaat eivät moisesta hätkähdä. Voisihan olla, että joku asiaa tuntematon saattaisi tehdä vaikka eläinsuojeluilmoituksen.
Nautaeläinhän on normaalisti hiljaa. Se ääntelee ainoastaan silloin, kun sillä on painavaa asiaa tai jopa hätä. Vieroituksessa tämä nautaeläin saattaa huutaa äänensä käheäksi. Mutta yleensä tragedia unohtuu parissa päivässä.
Muutoin illalla lisätään kuivikkeita, rehuja sekä jauhoja tai täysrehua sitä tarvitseville, pestään vesikuppeja ja tehdään muita valmistelevia asioita seuraavaa päivää varten. Suljetaan navetan ovi ja mennään tupaan lämmittämään huoneita.
Samalla voi kuulostella, josko isäntä saapuisi traktorillaan pihaan rehun niittohommista. Näin syksyllä työpäivät venyvät herkästi, kun perustöiden lisäksi on rehun tekoa, oljen paalausta kuivikkeiksi sekä vielä näiden satojen paalien ajoa kotiin pois pelloilta. Toivottavasti ilmat suosivat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti