Syksy kääntyi sittenkin talveksi

On vierähtänyt jo toista kuukautta siitä, kun viimeksi avasin Limousin-elämääni täällä blogissa. Tähän kaikkeen on selvä syy, ja se on se ajanpuute!
Koitankin vastedes postailla tänne aina silloin tällöin, kun satun ehtimään. Joten kenenkään ei kannata hermostua siitä, että blogi päivittyy epämääräisen säännöllisesti. Voi myös olla, että kirjoittelen toisinaan englanniksi, kun näyttää siltä, että Limousin-cattle kiinnostaa ihmisiä myös kielirajojen ulkopuolella.

Syksy on ollut hyvä ja säät suosineet. Kiitoksia vaan tuonne yläkertaan!
Tällainen kuiva ja lumeton syksy on ollut monelle maanviljelijälle tosi mukavaa aikaa, kun on voinut tehdä monia peltotöitä jo nyt syksyllä, jotka monesti ovat jääneet kevääseen.
Meilläkin isäntä on kerännyt kaikki paalit pois pelloilta ja saanut ajettua ne kotiin. Samoin monen peltolohkon auraaminen on tullut tehtyä jo nyt, eikä vasta keväällä. Tosin ympäristökorvaus vaatii tietyn kasvipeitteisyysprosentin täyttymistä, joka tarkoittaa sitä, että pellon tulee talvehtia kasvusto päällä, eikä sitä saa aurata syksyllä. Näiden asioiden toteutumista sitten valvotaan.

Syyskuun jälkeen on ollut viitisentoista poikimista, ja nämä poikimiset ovat onnistuneet hyvin. Jokainen vasikka on syntynyt elävänä ja jokainen niistä on saanut olla terveenä.

-Voiko Limousin-kasvattaja enää enempää vaatia.
Tämä on vain todiste siitä, että tilallamme koitetaan tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja näitä poikimisia yritetään seurata parhaan kykymme mukaan. Eikä eläinten hyvinvointi ole aina hienoista puitteista kiinni. Vaatimattomammatkin olosuhteet voivat toimia hyvin, kun eläimiä hoidetaan hyvin. Ja taas päinvastoin, moderneissakaan ökynavetoissa eläimet eivät pärjää ilman hoitoa. Jonkun on huolehdittava ruuan, kuivikkeiden, sorkkahoitojen ja muiden hoitojen antamisesta. Ja tämä eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen jatkuu vuoden jokaisena päivänä. Siinä pitää olla täyspäinen ja sitkeä puurtaja, joka jaksaa pitää kiinni siitä ajatuksesta, että on vastuussa isosta eläinmäärästä. Ja työnlaadun tulee olla riittävän hyvää joka päivä.
Ei voi tehdä kerran viikossa asioita hyvin ja kuusi kertaa viikossa huonosti. Täytyy keskittyä siihen, että jokainen karjanhoidon osa-alue tulee hoidettua kunnolla viikon jokaisena päivänä.

Näitä eläinten hyvinvoinnin asioita valvotaan myös. Ja sen lisäksi ovat muut terveyteen liittyvät käynnit. Meilläkin on kaksi kertaa vuodessa eläinlääkärin tekemä Naseva-käynti johtuen siitä, että olemme tehneet vapaaehtoisesti Mycoplasma Bovis-taudinvastustustestit. Ja sen vuoksi tilamme luokitellaan niin sanotun A-tason tilaksi. Tämä mahdollista jalostuseläinten myynnin mille tahansa vastaanottajatilalle. Tässä Naseva-käynnissä kirjataan eläinten terveydenhuoltosuunnitelmaan erilaisia parannusehdotuksia, joita pyritään sitten toteuttamaan resurssien mukaan. Eli sen mukaan, miten kukkaro antaa myöten. Tämä eläinten hyvinvointihan maksaa, se ei suinkaan tule ilmaiseksi.

Tämän Naseva-käynnin tulisi olla rakentavaa yhdessä suunnittelua eläinten hyvinvointia ajatellen, mutta joskus on tuntunut siltä, että se on yksi viranomaisvalvontakäynti muiden joukossa. Niitä panostuksia ei välttämättä aina huomioda, joita tilalla on koitettu tehdä parantamaan eläinten olosuhteita. Ja tämä luonnollisesti aiheuttaa jonkin verran turhautumista. Ihan kuin hyväpalkkainen eläinlääkäri ei aina olisi ihan perillä maatalouden kannattavuuslukemista.

Mutta on näiden terveydenhuoltokäyntien aikana kuultu hienojakin kommentteja eläinlääkärin sanomana. Yksi tällainen jäi oikein mieleen, kun eläinlääkäri sanoi, että hän tulee yksinkertaisesti hyvälle tuulelle, kun katsoo näitä meidän lehmiä. Minusta tässä kiteytyy juurikin se ajatus siitä, mitä nautaeläin tarvitsee ollakseen tyytyväinen ja miten se ilmenee sen ja koko lauman olemuksesta.
Tyytyväisyys ja rauha paistaa eläimistä silloin, kun niillä on asiat hyvin, ja niillä on mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä.

Tällaista lajityypillistä käyttäytymistä harjoitti yksi kuukauden ikäinen vasikka tässä männä viikolla. Tilanne oli sen verran erikoinen, että on ihan pakko kirjoittaa siitä.

Olin jakamassa iltanavetan aikana rehua, kun huomasin, että yksi pitkään karsinassa nukkunut vasikka nosti aina päätään ja kellahteli vähän väliä selälleen. Se potki vinhasti takajalkoja ja näytti siltä, että sen lihakset ihan tärisee. Vasikka näytti välillä siltä, että se on aivan hereillä, mutta sitten se taas näytti nukkuvan. Ja samat manööverit vain toistuivat. Luonnollisesti sen outo käytös herätti mielenkiintoni. Menin sitten sen luokse ja kokeilin pulssia. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja silmätkin pyörivät päässä. Tunnustelin nukkuvan näköistä vasikkaa, kun se yhtäkkiä tempaisi itsensä pystyyn ja juoksi toiseen karsinaan aidan raosta ja kävi samantien kyljelleen makaamaan. Ja vasikka oli taas täydessä unessa tai näytti siltä kuin se olisi ollut jonkinlaisen kohtauksen vallassa.

Taas sen takajalat potkivat ilmaan, ja vasikka kellahteli selälleen. Ajattelin, että nyt on kyllä niin oudon näköistä touhua, että on parasta hommata eläinlääkäri paikalle. Sadattelin vielä mielessäni, että taas vierähtää ilta ja yö näissä touhuissa, ja kun pitäisi saada ne lapsetkin vielä nukkumaan ja aamulla koulutielle.

Pyysin ensin isäntää katsomaan tätä tapausta. Menimme yhdessä vasikan luo ja tunnustelimme vielä kerran sitä. Yhtäkkiä se havahtui ja juoksi pihattoon. Menimme yhdessä jonkun ajan kuluttua katsomaan, että minne se oikein meni ja mikä on tilanne. Siinä ne sitten makasivat emänsä kanssa vierekkäin ja vasikka oli pää pystyssä ja aivan normaalin näköinen. Otimme parivaljakon vielä varmuuden vuoksi yöksi omaan karsinaan, jotta voisimme seurata tilannetta vielä myöhemmin. Vasikan käytös oli tämän jälkeen ihan tavanomaista; se kävi emon alla ja koitti syödä vähän rehutupsua, nuoli nuolukiveä ja touhusi juuri sellaisia asioita, joita tuon ikäiset vasikat touhuavat.

Summa summarum: kun mietimme, että mikä sillä oli ollut, niin tulimme siihen johtopäätökseen, että se käveli unissaan. Tai ei vain kävellyt, vaan juoksi henkensä edestä ainakin mitä tulee sen sydämen lyöntitiheyteen. Tämä alun alkaen lämpölampun alla makaava vasikka oli uponnut niin sikeään uneen, että se ei saanut itseään kunnolla hereille ja siitä johtuivat kaikki nämä hourailut.
Eli kaikki te, jotka olette kohdanneet niin sanottuja uni-valvetilan häiriöitä, eli unihalvaus-tiloja, niin nyt te ette ole todistettavasti yksin asian kanssa, vaan samaa pakokauhua voi tuntea myös eläimet unissaan!

Joten hyvää yötä kaikille ja nukkukaa hyvin.